Valvoja

Olen maannut koko yön
kuunnellen sateen valitusta
ja autojen levotonta kohinaa.
Lukemattomina öinä olen vielä makaava näin,
humiseva hiljaisuus ympärilläni,
tietäen ettei aamun tultua mikään muutu,
ettei yksikään ohihumaltavista autoista
pysähdy oveni eteen.

Mutta kerran, kerran, sadan vuoden kuluttua
se on kuitenkin tapahtuva, Ihme.
Älkää sanoko minulle, ettei sitä ole!
Minä olen äärettömän nuori
enkä ole vielä nähnyt mitään,
ja siksi minä tiedän enemmän kuin te.

Ja minä tiedän,
että se on aikojen alussa minua varten luotu
ja että se on saapuva kerran
ja hulmuten tempaava minut kanssaan pois.
Ja mitä merkitsee silloin tuhat unetonta yötä!
Hymyilkää vain säälivästi, hiljaiset seinät;
liekkinä olen ponnahtava kauas syleilystänne,
kun aika on täysi.


26.11.1929


Tunnisteet: