Edith Södergran

Sateinen ilta
hengitti kylmää kosteuttaan
pimeän ikkunan läpi.

Kasvot märkää ruutua vasten
ajattelin sinua, suuri henki,
palava liekki sateisella kadulla.

Pimeässä aavistit uuden auringon nousun,
etäältä tunsit sen legioonien jyminän.
Kylmät pisarat väistyivät hämmästyen
valtavan loimusi luota.

Kostean ikkunan luona tiesin,
ettei minulla ole sinun voimaasi.
Hulmahda sielussani, Jumala,
etten sammuisi sateiselle tielle.


1930