Perhosen sielu

Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
sulavan hangen alta nosti pään,
ma kultaperhon tiellä nähdä ehdin,

ja päivä paistoi siipeen heleään.
-- Se sydämeni on, ma virkoin sulle,
kun vangitsit sen käteen lämpimään,

min sille teit, on kevät tehnyt mulle! --
Mut taivaanvärein väikkyi märkä tie,
ja viidat punersivat huikaistulle.

Niin liian varhain suvi tullut lie.
-- On kuollut perho, sanoit murhemiellä,
se ruusupensaan alle hautaan vie.

-- Oi ei, ma huusin, ei, se elää vielä!
Sen hautasit sa käsi vavisten.
Ma itkin yhä: ei, se elää siellä!

Mut armas, jälkeen talven myrskyjen
jo tuoksuu metsä, ilmat helenevät,
ja valoon aukes hauta pienoinen.
Säteissä kultasiivet värisevät.
Se onko perho, sielu perhosen,
vai lemmen kimmel vain -- vai itse kevät?


23.2.1935

Saima Harmaja - Sateen jälkeen
I
Riemu * Lumous * Sireenit * Aamunkoitteessa * Contemplatio * Hämärtyessä * Onnellinen ilta * Tuska * Ukkoskesänä * Sadonkorjuu * Kultaisia lehtiä * Peto * Kuutamosonaatti * Lähteiden maassa
II
Myöhäinen tuoksu * Tähdenlento * Perhosen haudalla * Sidottu * Haavoittumaton * Perhosen sielu * Hautausmaalla * Huhtikuun kuutamo * Keijukaissatu
III
Toukokuun sade * Kesäkuun sade * Kultainen päivä * Salaisuus * Aamun kuoro * Heinäkuun sade * Heinäkuun aalloilla * Kukka ja perhonen * Koivu ja tähti * Odotus * Syysaamuinen uinti * Silkkikuikka * Suven mentyä * Iltarukous
IV
Kruunauskirkossa * Karpaateilla * Balatonilla * Yöllinen ajo * Aamu Alpeilla * Välimeren aamu * Sade vuorilla * Kaipaus * Ukkosen jälkeen * Hajuherneet
V
Legenda * Aleksis Kiven haudalla * Rukous * Inkerin rajalla