Legenda

Espanjalaisen aiheen mukaan

Oli julistus Juudean kuninkaan
yli seutujen käynyt aikana tuona.
Kotiliedet se murskasi kulkeissaan,
sadat äidit itkivät kehtojen luona.
Niin paeten miekkaa vainoojain
myös äideistä nuorin kuljetti lastaan,
sydän kauhua täynnä, yön kauhuja vastaan
erämaihin aasilla ratsastain.

Oli juhdan raskasta pimeydessä,
käsi vapisi Joosefin voimakkaan,
ja painoi sydämen nääntyessä
pyhä äiti rintaansa pienoistaan.
Oli sidottu hentoon ruumiiseen
koko maailman, tuskassa uupuvan, kaipuu;
opas ainoa voimaan ja rakkauteen
hänen poveensa väkeä vailla nyt vaipuu.
Vuossatoja Juudean parhaimmat
sitä odotti turhaan, Messias-lasta.
Oi Herra, maanpiirien vapahtajasta
mitä teet, jos ruumiin he surmaavat?

Läpi pimeän tie kävi, kuoleman mailla,
säde kalpea kietoi lapsen pään,
kun äkkiä, julmien varjojen lailla,
näki vuorien rosvot he ympärillään.
Yks lyhtyä nosti: "On vaatteet hyvät",
hän ilkkui, "ja kuolleet juorua ei!"
Mut lapsen silmät tyynet ja syvät
näki toinen; se häneltä rauhan vei.

Ja ääneen, salaten tuskaa rinnan,
hän virkkoi hurjalle veljelleen:
"Ota juhta, ja pitää saat sen hinnan;
minä yksin lopusta selvän teen."
-- Mut murhaan noussut ei rosvon käsi,
vain siteet Joosefin riisui tuo:
"Älä pelkää, suojelen perhettäsi.
Vien teidät turvaan ja lieden luo."

Oli pimeä ryövärin piilotalo,
tuli vastaan valvova vaimo vain.
Hän hymyyn puhkesi huudahtain,
kun lapsen otsalta hohti valo.
"Oi vieras, niin ihana poikanen!"
Käsin hartain syliinsä pyysi hän sen.

Niin ryövärin vaimo lämmitti vettä
ja ihanan lapsen kylpyyn vei,
sitä hellien pesi, mut nyyhkytyksettä
sen suloista naurua kestänyt ei.
"Mikä on sinun?" -- "Vieras, lapsi on mulla,
mut päivästä päivään sen kärsivän nään.
Ei koskaan se naurain voi syliini tulla.
Se spitaalinen oli syntyessään."

Niin toistensa sielujen syvyyteen
näki äidit hetken, ja vavisten aivan
koki Jumalan äiti ihanan vaivan:
tuli valoa rintansa tulvilleen.
Ja hän hymyili, lausuen, taivaallinen:
"Nyt lapsesi tuo, minä kylvetän sen!"

Ja sairaan, itkevän lapsen pesi
niin Jumalan äiti hyväillen,
ja Messias-lasta huuhtonut vesi
oli pyhä; se puhdisti poloisen.
Mikä valkeus majasta ryövärin hohti!
Sydän vaimon riemuun murtua vois,
kun poikanen sylistä Maarian pois
käsin armain pyrki jo äitiä kohti.


1932

Saima Harmaja - Sateen jälkeen
I
Riemu * Lumous * Sireenit * Aamunkoitteessa * Contemplatio * Hämärtyessä * Onnellinen ilta * Tuska * Ukkoskesänä * Sadonkorjuu * Kultaisia lehtiä * Peto * Kuutamosonaatti * Lähteiden maassa
II
Myöhäinen tuoksu * Tähdenlento * Perhosen haudalla * Sidottu * Haavoittumaton * Perhosen sielu * Hautausmaalla * Huhtikuun kuutamo * Keijukaissatu
III
Toukokuun sade * Kesäkuun sade * Kultainen päivä * Salaisuus * Aamun kuoro * Heinäkuun sade * Heinäkuun aalloilla * Kukka ja perhonen * Koivu ja tähti * Odotus * Syysaamuinen uinti * Silkkikuikka * Suven mentyä * Iltarukous
IV
Kruunauskirkossa * Karpaateilla * Balatonilla * Yöllinen ajo * Aamu Alpeilla * Välimeren aamu * Sade vuorilla * Kaipaus * Ukkosen jälkeen * Hajuherneet
V
Legenda * Aleksis Kiven haudalla * Rukous * Inkerin rajalla