Voi Mirrin pulaa! ken sit' ei arvaa,
kun Tommi hännästä häntä veti,
ja Anni toisena siinä heti
jo silitteli vasten karvaa.
Mut Mirri, vaikk' oli pieni aivan,
ei rupee tuota kärsimähän;
hän parkais vaan ja kynsillähän
jo kohta kosti tuskan, vaivan.
Jo kolme päivää perätyksin,
ol' lasten posket naarmuloissa;
he sai sen ajan olla koissa,
ja Mirri leikki pihall' yksin.