Kun kävin mataramaalla,
Keikuin keltakankahalla
Eilen iltamyöhäisellä,
Aletessa aurinkoisen,
Lintu lauleli lehossa,
Kyntörastas raksutteli,
Lauleli tytärten mielen,
Ja lauloi miniän mielen.
Mie tuota sanelemahan,
Linnulta kyselemähän:
Oi sie kyntörastahainen,
Laula korvin kuullakseni,
Kumman on parempi olla,
Kumman olla kuuluisampi:
Tyttärenkö taattolassa,
Vai miniän miehelässä?
Tianenpa tieon antoi,
Kyntörastas raksahutti:
»Valkea kesäinen päivä,
Neitivalta valkeampi,
Vilu on rauta pakkasessa,
Vilumpi miniävalta;
Niin on neiti taattolassa,
Kuin marja hyvällä maalla,
Niin miniä miehelässä,
Kuin on koira kahlehissa,
Harvoin saapi orja lemmen,
Ei miniä milloinkana».
Kalevala 8 r.