Armas aamu valkenee,
taivas synkkä selkenee,
Varpu pieni laulellen
sanoo aamun tullehen;
tuuli herää hiljalleen,
panee aallon läikkyilleen;
kukat, lehdet nuppujaan
rupeavat aukomaan.
Herää, Lyydi, unestais,
ettei sua kukaan sais
hitaammaksi luontoa
syyttömästi soimata!
Avaa silmäs sininen,
kukka pieni, hymyillen,
joudu äänes yhtehen
liittään kanssa lintusten.
Lyydi! sulle toivottaa
sydämestä rakkaasta
kaikki tässä olevat,
että päiväs tulevat
olisivat onnea,
rakkautta, rauhaa
täynnä – ja sun mieles ain’
iloinen ja raitis vain!