Suuri rakkaus ei tunne aikaa,
ei paikkaa,
ei unta eikä kuolemaa.
Kun kaikki elon siteet katkeaa,
muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
Olit niin kuin tähdenlento,
lapsukainen, pieni hento.
Valon loit sä kotihimme
ikikaipuun sydämiimme.
Olit kotimme kirkas tähti,
mi valoa siihen loi.
Sinun kanssasi paljon lähti,
mitä kukaan ei korvata voi.
Olet aina sydämessäni.
Muistoista aika rakentaa
lohdutuksen.
Nuku hyvin,
sydämissämme on asuntosi.
Jos suru voisi puhua
olisi sen sanoma suloisempi
kuin auringonlaskua kajo
järven pinnalla.
Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.
Niin lähdit, enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ole hyvässä turvassa, ystävä!
Pilvien takana on aina valoa.
On raskasta luopua rakkaimmastaan,
vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, joss' ei tuskaa, ei yötä.
Murheeseen on kätketty
toivo tulevista päivistä.
Syliin pieni suljettakoon,
liehutelkoon häntä hiljaa,
unen maahan uinumaan,
unettaren syliin suureen.
Rakkaallemme linnun siivet lentämähän,
liitämähän, tähtiä tavoittamahan.
Hetket ovat kuin laivat,
ne lähtevät armottomasti aikanaan.
Meidän on oltava kuin satama,
tyynesti kaivaten.
Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein.
Antoi hyvä päivä tietä,
kantoi kotiin eksyneen.
Luoja päättää päivistämme, tietää, tuntee elämämme.
Antaa rauhan, levon suo, jokaisen hän kutsuu luo.
Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain sydämissäin sinusta
säilyy muisto parhain.
Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa,
se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyä nukahtaa.