Kauloi kuuma köynnöskasvi,
kiersi mun tulinen kukka
yössä syksyn synkkä-tuoksun.
Huokui hulluuden janoa:
pää sameni, aivot päihtyi,
juopui järki, luopui luonto,
paloi pätsi päälaella,
takaraivossa rovio,
silmät selvänä tulena,
vallaltansa valkuaiset,
suonet kaikki suihkamassa,
pallea pakahtumassa,
sydän kuin arina kuuma,
veri kuin kipunaverkko.
Koitti huomen kirkas, kylmä;
tahdoin nousta taipaleelle,
järki päästä putosi,
rinnasta sydän punainen
punaiselle tantereelle,
juurelle jumalan pursun.