Ihmiset eivät tiedä itsestään paljon,
he luulevat olevansa köyhiä niinkuin he elämässä ovat,
eivätkä he tiedä jumalien asuvan povessaan
tuntemattomina.
Jumalat nauravat. Elämä on heidän.
Ne ajavat tulisen valjakon kiidättämin vaunuin.
Istuuko niissä niin ihana kuningatar,
että hänen nimensä voi vain kuiskaten mainita.
Polvillenne, ihmiset. Jumalat tulevat.
Jumalat nousevat tomunpainamista otsista,
kohottaen koko maailman korkeuteensa.
Edith Södergran
Ruusualttari
(1919)
suom. Uuno Kailas
Ruusualttari * Chimborazzolle * Kärsimyksen kalkki * Satulinnani * Työaseen valitus * Jumalat tulevat * Kaikki metsän kaiut * Sisar * Mennyttä