Kiltti äiti, äiti kulta,
nyt saat taasen kirjeen multa,
tääll' on hauska ollaksein,
äsken nukenhameen tein,
sitten mull' on ryijyt, rannut,
kupit sekä kahvipannut,
mummo kissan kestiin tuo,
ne, ne kahvin, kerman juo.
Tääll' ei pahat pojat väijy
eikä Niilo tääll' oo häijy,
kunnostautuu, kukaties,
hän on oikein hevosmies,
kyyräilevi pitkin pajaa,
heinäkuorman latoon ajaa.
Tuttuja on paitsi kissa
pieni tyttö naapurissa,
joka osaa laittaa luutaa,
usein hän mun leikkiin huutaa,
paljain jaloin, paljain päin
juostaan päivät pääksyttäin,
Tääll' ei oo kuin Helsingissä,
lapset käyvät kinkerissä;
löysin haan mut siell' on märkää,
pelkään talon suurta härkää;
sillä on niin paksut hampaat,
mut on täällä kiltit lampaat,
taputella niitä voi,
kil, kil, kil, niin kellot soi.
En ma sentään leiki aina,
hiljaa istun sunnuntaina,
kastan mummon kyynelkukkaa,
nyt kun osaan, kudon sukkaa,
keittiössä leivon, keitän,
liinalla ma pöydän peitän,
touhua on ylenmäärin,
joskus menee kaikki väärin.
Mirri haukoittaa ja huokaa
nukke myöskin tahtoo ruokaa,
itkee, jollei illoin riisu,
täytyy laulaa pieni viisu,
ennenkuin se oikein nukkuu,
pieni pääkkö patjaan hukkuu.
Aamull' on se taasen virkku,
sille laulaa joka sirkku,
tahtiin taipuu pieni pää,
pääskynen kun visertää,
joll' on räystään alla pesä.
Mutta voi, jo loppuu kesä,
(löysin eilen vanhan vanteen),
kannesta nyt osaan kanteen
sadut, jotka isä osti,
kaikki menee mainiosti,
vanhat läksyt täällä kertaan,
uudet luvut vanhaan vertaan,
nukellekin opetan,
laiskuutensa lopetan.
Sääli tulee pikku rukkaa,
mitä annan, kaikki hukkaa,
lähetät kai äiti, nauhan,
esiliinan, liemikauhan,
ettei nukki tahraa liinaa.
Kauhistus! Voi tätä piinaa,
tuli läikkä, kuinka pyyhkii!
Sitä kai nyt nukki nyyhkii.
Kohta loppuu paperi.
Kullan kallis äitini,
olen tehnyt uimamyssyn,
Niilo saa kai kaaripyssyn
jouluna, kun palaa kuusi,
(kas nyt mummo mua huusi!)
Aika kuluu kankeasti
ootellessa jouluun asti,
mitä tuo se tullessaan,
sit' ei tiedä nukkekaan,
joulupukki kiltti ois
allakkaa jos muuttaa vois.
Mummo käydä kompuaa,
nyt kai täytyy lopettaa,
mull' on vielä hiukan työtä,
— isä, äiti, hyvää yötä —
nyt saa kirje tehdä matkaa,
mummo vielä hiukan jatkaa,
jos hän silmälasit löytää,
(Tuolta Niilo tulla töytää!)
kiire postiin on ja hoppu,
Niilon päälle pisteet! Loppu!
Anni.
Joulupukki I 1916.