Tulella paasien povessa ei ole tilaa,
ahdas on aikakausien kaava.
Hehkuva laava
ilmoille pyrkii, kussa on maailma aava.
Kaitkaa teitänne, kääpiöt, maaemon pinnalla,
vuoren rinnalla,
muuten te maksatte henkenne hinnalla
huolettomuuden.
Uumenten uhma ei ymmärrä pilaa.
Kaipaa maan alta ankara jymy
kamppailusta.
Siinä on orjan huohotusta,
nyrkein iskevän elämän usta.
Kuulkaa tuomion ääni on syvyyden
soitossa
loitossa
vielä, vaan lähellä hävityksen hetkien
koitossa,
jahka on joutuva aika.
Katoava kerta on kepeä huultenne hymy.
Allanne maaperä vavahtaen viippuu.
Vuoren peikko on yössä
työssä.
Vielä on kummitus kalliokapalovyössä.
Vaan ken tietää, kosk'on se katki?
Pian lie pitimet piukimmatki
pirstoina ratki.
Paetkaa, paetkaa kauaksi! Kenties
hetkestä henkenne riippuu.
Kössi Kaatra.
Oikeus n:o 1A 7.12.1906.