Murhe musta, haikea
mieltäin ahdistaapi;
elää on niin vaikea,
oikein harmittaapi.
Mut en toki huolissain
itke enkä huokaa.
Lohdutus on tiedossain:
pullo tänne tuokaa!
Kyllä sitä soimaamaan
vaivaa moni suuta;
minä sitä kiitän vaan,
enkä taida muuta.
Pullon suusta voiteen saan,
jot' ei tuhmat siedä:
mailma muuttaa muotoaan,
huolista en tiedä.
Kohta sielt' on vuotanut
eloon kirkastusta,
valkoiseksi muuttunut
murheenikin musta.