Laula, lintunen, lehvältäs
mulle laulusi lempein,
hienoin, herkin ja hellimpäs,
helkaheileistä hempein!
Miksi murheinen? Laulu on
lapsi taivahan auringon,
niinkuin valkea, varjoton
yö on Pohjolan mailla.
Helkä, haaveeni, haudastain
vielä virtesi ankein,
että kukkisi kummullain
virpi viitani sankein!
Miksi murheinen? Mulle syys
on sun leikkisi lemmettyys,
kun sa kutsut mun syleilyys -
kuolen laineiden lailla.