Koivun oksaan korkealla
teki peippo pesän,
tiriteijaa, tiriteijaa,
lauloi kaiken kesän.
Muni munat kirjavaiset,
niistä pojat kuori.
Siivet somat, untuvaiset
emo armas suori.
Kävi siinä vierahissa
naapurissa rastas.
- Tule kummiks, peippo pyysi.
- Kernahasti, vastas.
Sitten alkoi laulukoulu,
tiri, tiri teijaa.
Lempeästi kesätuuli
peipon lasta heijaa.
Eikä lapset liinahapset
henno säikytellä,
että rakkaat riemurinnoin
saavat viserrellä.