On elomme häipyvä muistoista pois,
ken mennyttä kauankaan muistella vois.
Mut riemu kattoon, veikot,
ja sarkka pohjaan, hei!
Laulun mahti murehet jo unholahan vei!
Sä nuoruuden huumassa harhaillut liet
ja kulutit voimasi hukkaan -- sen tiet.
Vaan turhaan sä nuoruutes oot elänyt,
jos silloin et onneas oo löytänyt.
Sä tieteiden huipulla uurastit myös,
vaan sielläkin unhoon on jäävä sun työs.
Myös lemmenkin hurman tuntea sait,
jäi siitä sun kauneimmat muistosi kait.
Siis täyttäkää veikot, hei, maljanne taas
ja juokaa ne tyhjiks, me laulamme vaan:
Ett' riemu kattoon, veikot,
ja sarkka pohjaan, hei!
Laulun mahti murehet jo unholahan vei!