Ne keväiset laineet laulavat taas,
ne tulevat pitkiä teitä
ohi paljaiden pajupengerten
täynnä uusia säveleitä.
Kuin siniset, pienet käärmehet,
ne kiertävät keltaista santaa,
joka yhdeksäs aalto loiskahtaa
ja valkoista kruunua kantaa.
Niin kulkee kuningaskäärme vaan,
kun keväinen kimmel hohtaa,
se tuopi satuja saatossaan
ja aaltojen joukkoja johtaa.
Sen kuunussa päivä kimmeltää,
sen silmissä taivaat väikkyy,
ja aallot kuin syleillen toisiaan
sen jälessä laulaen läikkyy.