Ruusu kuihtuu, tuoksu haihtuu,
kevät, kesä, syksyyn vaihtuu.
Talvi surmaa taimet maan,
mutta sulle ainiaan,
kukkikoot ruusut vaan.
Joll' on lempiväinen mieli,
sille selvä ruusun kieli.
Onnen kukkasen kauniin taitan,
mielin lämpimin sulle laitan.
Oi, onnentuoja tää säilytä,
sen taittoi vilpitön ystävä.
Kun meillä on rakkaus,
niin ei puutu mitään.
Ennen kaikki maailmassa
unohtumaan pitää.
Mit' tiedät ruusunen?
Elämän tiellä
hän muisteleeko vielä
mua yhä lempien.