Lapsi olen laulavainen,
pieni, vielä voimaton,
huvitusta halaavainen,
huikennellen huoleton.
Varjelduna vanhemmilda,
armas, vietän aikoja,
suojelduna suuremmilda
olen vailla vaivoja.
Aina löydän avoimena
äidin helman hupaisen;
isän polven istuimena
tunnen minä turvaisen.
Eipä äidin rakkautta
vaivatkan voi vähendää,
isän hyvän hartautta
elon huolet hävittää.
Kieldo, taikka käskeminen
armas ombi äidildä,
opin, neuvon otaminen
indoisembi isäldä.
Siis on syytä nuoruudessa
heitä hyvin kuulemaan,
vanhemmille vanhuudessa
vielä arvon andamaan.
Sanan Saattaja Viipurista no 27/1836.