On etäällä etsitty onni
ja kaukana toiveiden pää.
Sitä kohden mun rientää täytyy,
ei aikani suo levähtää.
Lyhyt aikani tääll' on, sen tiedän,
ja pitkä on matkani tää,
mun kivinen mentävä polku
ja myrskyinen elämän sää.
Mut kaukana viel' on onni.
En suojaa etsiä saa,
ja onneaan kohden kaikki
mun kanssani kiiruhtaa.
Mut sinne ei kenkään ehdi,
se riento vain turhaa on;
puol'tiehen päästyä tuskin
jo nukkuvat kuolohon
Mut kiiruhtaa minun täytyy,
en jouda mä lepäämään:
ken lepohon itsensä heittää,
on kuollut jo eläissään.