Karjalan pakolaisten mierovirsi
Kovin ollut on, kohtalo, kätesi kitsas,
kovin meitä on ruoskinut, vaino, sun vitsas;
ei maan tämän päällä sitä heimoa, ei,
kenen pellolta julmemmin viljat vei
vihamies!
Sama ollut on meill' osa orjuutettu
sukupolvesta toiseen. Mut koskaan kettu
n ä i n näyttänyt ei sudenhampaitaan,
näin iskenyt ei toki milloinkaan vihamies.
Koko Karjala julmasti lyötiin lamaan.
Nyt on heikko se kättänsä kohottamaan:
punas liioin jo hankia hurmeellaan.
Nyt tallaa sankarihautoja maan vihamies.
Kotiseutujen polkuja konnat mataa.
Kotipirttimme tuhkahan lunta sataa. -
- Mut, Karjalan Herra, on tahdostas
pian tunteva voittos ja kunnias vihamies.
Ei Karjala kuole, ei vaivu se hautaan.
Pian armeija mieron on tarttuva rautaan.
Valan tehnyt se on käsi tähtiä päin:
ei lastenlapsia sorra näin vihamies!