Savi rannalla rakoili
poudan pitkän pilkkoessa,
mieli laulajan murehti
suurien surujen alla.
Vesi velloi, päivä paahtoi,
ahava alati läikkyi,
sorvasi savet sameat
kipposiksi, kupposiksi,
suostutti sumuisen mielen,
pilkkoi pieniksi runoiksi,
kylän lasten leikitellä,
kylän impien iloita.