Totta on taru: Hän ristiinnaulittu on,
ruoskittu, otsalla okaat, etikalla täytetty suunsa.
Lahoavat haudassa puhtaat, muserretut luunsa.
Tänään, tänään vielä se taru totta on.
Nään sinut, Iskariot, uus Kain, näen lähelläni:
otsalla yö ja sielun pohjalla varjo, sa kuljet vieressäni.
Aina, aina sun kanssas, mies,
joka pimeän Golgatan juurella seisot kasvosi peittäin,
ettei nähtäis pettäjän merkkiä niillä,
sinä, jonka täytyy Mestarin kuvaa ja itseäs piillä
paeten öljypuulehtoon ja nuoran oksalle heittäin,
- aikojen loppuun aina sun kanssas, mies,
olemme pettäjät oman vapahtajamme:
hopeapenningeistä me sielujen sielun myymme,
ihmisen puhtaimpamme.
Alati maassa ristillä riippua saa
Hän, joka tulella ja pyhällä hengellä kastoi sieluja,
viaton Jumalan poika ja ihmisen veli,
Hän, joka jälkeemme elää ja ennen meitä eli.
- Mutta, ah, yöhömme, keskelle pimeitä nieluja
tuhon ja tuomion aamu kun sarastaa,
ristiinnaulitun kuva on tuskalla syöpyvä meihin,
liekkinä auringon säteen,
silloin me tunnemme Hänet ja tartumme,
pettäjät haavoitettuhun käteen.