Oi ystäväni, veljet vuoriteillä,
te uneksijat tähti-unelmain,
nään, aavistan: on sydän altis teillä
ja kädet vahvat soihdunkantajain.
- Nään, tiedän: kerran, kun on kaatuneet
tään heimon tietäjät ja maatuneet,
kun kansaa uhkaa sydämien kato
ja kaikki kaikessa on saalis, sato -
on silloin tarvis teitä, sydäntänne
ja uskoanne, mielen kuninkuutta.
Nään: heimon hengenkukka mahlaa uutta
on ammentava teidän hengestänne.
Ain' avarammiks nouskoot sydämenne,
niin ettei kerran pieniks löydettäis!
Oi, ettei kasvais kaihi silmillemme
ja sairas aika mieltä myrkyttäis!
- Ken kutsuttihin määriin ylhempiin
ja töihin kirkkaampiin ja jylhempiin,
hän yli yksilönsä katseen luokoon,
ei paljon itselleen, vaan muille suokoon.
Ja vuodattaen työhön sydäntänsä
hän ylemmäksi nousten, itse nostain
ja suuren riemun suureen tuskaan ostain
niin käyköön alppitietä elämänsä.