Kello löi jo viisi
lapset, herätkää,
Juhani ja Liisi -
muuten matka jää!
Tässä vesimalja,
silmät huuhtokaa!
Lämmin karhuntalja
reessä odottaa.
Joutuin turkit niskaan,
kintaat käsihin!
Sanna vielä viskaa
villahuivinkin.
Vasta ruunan reessä
silmät aukeaa -
siin on silmäin eessä
synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää,
loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina
kulkee kirkollen.
Taavetti ja Tiina,
nouskaa kannoillen!
Mäenrinteen alla
talo törröttää,
joka ikkunalla
kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä
tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä
aina olla vois.
Riemuhuuto lähti
lasten huulilta:
juur kuin joulutähti,
kirkko kummulla!
Sisälläpä vasta
silmät huikenee,
tänne taivahasta
Korkein katselee.
Saivat paikan oman
pitkään penkkihin,
sytyttivät soman
haarakynttelin.
Iäks muistiin jääneet -
niin ei kaunista,
kuin on urkuin äänet
jouluaamuna.
Luulee kuulevansa
äänet enkelten,
luulee leijaavansa
sinne seimellen.
Soipi virret vielä
kulkiessa pois.
Sillä kirkkotiellä
aina olla vois.