Golgatalla

Golgatan kivillä kompastuimme,
vaivuimme vaivaan,
kyynellaineissa kyllin jo uimme,
aika on aueta taivaan.

Raskas on risti ja okaruunu viiltää,
helle on helvetin kuumaa,
näännymme nälkään, jano huulta kiiltää,
uuvumme hulluuden huumaan.

Horna on allamme. Askeleet johtaa
vaivasta vaivaan,
kunnekka kutsuva kuolema kohtaa
portilla pettävän taivaan.


Kössi Kaatra
Oikeus 19.12.1906

Keidasta kohti

Samumin siivissä lähteiden lorina,
aurinko yllä,
tulimeri alla,
kulkijan kurkussa kuoleman korina.

Seurasi sortunut kangastuksia,
kamppaili, koitti.
Pettymys voitti.
Kestänyt ei hän koettelemuksia.

Askelen yhden kun otti hän, harhansa
kiirehti kaksi,
kauemmaksi
häilähti ihana öljypuutarhansa.

Kosteikko kaukana erämaan rannassa,
aurinko yllä,
tulimeri alla,
vaipunut vaeltaja vainajana sannassa.


Kössi Kaatra
Oikeus 12.12.1906.

Idän nainen

Lipun on nostanut Idän nainen,
jo heikiksi herjattu kostanut on,
viha silmissä säihkyen käynyt
Idän impi on taistelehon.

Ja hän ei ole tinkinyt itsensä kanssa
kuin saituri, vaan hän on antanut kaikki
ja ottanut kaikki,
pää pystyssä kulkien kuoloon.

Hän on rauhan valkean vaatteen
sotalipuksi sydänverin värjännyt,
ja alle sen veripunavaatteen
suku sorrettu maan käy nyt.


Kössi Kaatra
Oikeus n:o 1B 7.12.1906.

Vesuvius

Tulella paasien povessa ei ole tilaa,
ahdas on aikakausien kaava.
Hehkuva laava
ilmoille pyrkii, kussa on maailma aava.
Kaitkaa teitänne, kääpiöt, maaemon pinnalla,
vuoren rinnalla,
muuten te maksatte henkenne hinnalla
huolettomuuden.
Uumenten uhma ei ymmärrä pilaa.

Kaipaa maan alta ankara jymy
kamppailusta.
Siinä on orjan huohotusta,
nyrkein iskevän elämän usta.
Kuulkaa tuomion ääni on syvyyden
                                   soitossa
loitossa
vielä, vaan lähellä hävityksen hetkien
                                  koitossa,
jahka on joutuva aika.
Katoava kerta on kepeä huultenne hymy.

Allanne maaperä vavahtaen viippuu.
Vuoren peikko on yössä
työssä.
Vielä on kummitus kalliokapalovyössä.
Vaan ken tietää, kosk'on se katki?
Pian lie pitimet piukimmatki
pirstoina ratki.
Paetkaa, paetkaa kauaksi! Kenties
hetkestä henkenne riippuu.


Kössi Kaatra.
Oikeus n:o 1A 7.12.1906.

Heillä ja meillä

Heillä on heidän totuutensa,
meillä on meidän.
Heille on meidän totuutemme valhe,
meille on heidän.

Kellä on korkeampi totuus,
hällä on voitto.
Turha on valheen, varjojen vuoksi
kovinkin koitto.

Kukin seitti särkyy, hämähäkin rihma
yks kaks katkee.
Hän, kenen jalan alta maaperä vierii,
ratkee.


Kössi Kaatra
Oikeus 3.12.1906.

Jälleensyntymisessä

Kansan yllä hämär häilyy,
vaan ei syksyn synkkä sumu;
kevään armas auer päilyy,
kuuluu huomenkoiton humu.

Kaikkialla kannel kajaa,
kaikkialla laulu helkkää.
Katso luonnon suurta pajaa:
mailm' on ahjotulta pelkkää.

Silmät auki inehmoinen
seposelällensä aivan:
tulee tästä aika toinen
ohi mennen synnyinvaivan.


Kössi Kaatra
Oikeus 17.11.1906