Hauki tiesi hauan pohjat,
kokko lintujen savonnan,
tuuli haahen päiväyksen;
en tieä poloinen poika,
miten olla kuin eleä,
tällä inhalla iällä,
katovalla kannikalla:
tulehenko teen tupani,
vai veteh saunan salvan;
tuli tuiki polttanevi,
vesi vienehe ikäti.
Vaan lyömme mereh murihin,
virsiväkkärän väkehen,
ilossa ikä kuluupi,
riemuissa reiahupi.
Arhippa Perttunen