Ihmisen arvo

   Ihminen on aivan
yli ilon, vaivan,
koska toivo ombi tunnossa;
luotu lakastuva
ombi Luojan kuva,
jos on rakkautta rinnassa.

   Kuullen kuikutukset,
rumat ruikutukset,
eikö sydän paisu povessas?
Eikä löydä luondos,
toisen tuskaa itse tunnossas?

   Tämä tundo juuri
arvo ombi suuri;
ihanaisin ihmisyydelle;
täällä, paitsi tätä,
olet elämätä,
ilkeyskin iäisyydelle.

   Petäjän on pinda
raatelian rinda,
tunnotoina toisen tuskissa,
joka jäätyneeksi,
kylmä-kiskoiseksi
jääpi, aina julma juonissa.

   Tämä turma tapa
on kuin kiven napa,
luja, jot' ei tundo läväise.
Eikös elon tiellä
meno valju vielä
itse ihmisyyttä häväise?



Sanan Saattaja Viipurista no 31/1836