Satulinnani

Minä katselin sisään filosofin taloon
ja ymmärsin; hän oli onnellinen.
Mutta minun satulinnani
seisovat
haurailla pylväillä, kuvaamattomina.
Oi minun satulinnani,
sortukaa, sortukaa
kultaiseksi soraksi.
Rakastan teitä liian paljon - kuolkaa.
Rakennan teidät jälleen
vavisten
surmatakseni teidät - liian ihanat.
Minun satulinnani,
te olette kerran seisovat maan päällä.
Silloin minä vien talttani ja vasarani pois,
maailma on lopussa minulle.


(suom. Uuno Kailas)