Kun Väinö mielin murheisin
maan hylkäs isiensä,
niin kanteleensa kuitenkin
hän jätti jälkehensä.
Ei sittemmin oo kuitenkin
tuo kannel soinut milloinkaan.
Tää kannel, niin kerrotaan,
jäi onnen tuottajaksi:
kun soipi se, se soitollaan
saa Suomen onnelaksi.
Ei sittemmin oo kuitenkin
tuo kannel soinut milloinkaan.
Kun kuuluu ääni kanteleen,
niin yhtyy Suomen kansa,
mi sortuneena hajalleen
on surrut onneansa.
Ei sittemmin oo kuitenkin
tuo kannel soinut milloinkaan.
Tuon soiton ääni tenhoinen
on ääni jumalitten:
se kutsuu veljet veljien
sylihin surevitten
Ei sittemmin oo kuitenkin
tuo kannel soinut milloinkaan.
Heit' usko, tavat vieroita
ei enää toisistansa!
Oi, miks ei sulokannelta
jo kuule Suomen kansa?
Ei sittemmin oo kuitenkin
tuo kannel soinut milloinkaan.
Ei löytynyt lie soittajaa;
se syynä olla voisko?
Vai turhaa utu-unelmaa
tää tarina vain oisko?
Ei sittemmin oo ainakaan
tuo kannel soinut milloinkaan.