Pursi kiitää itää kohden, pyrkii kotiin, Suomehen,
Pohjanlahden aaltoloita vihaisesti halkoen;
miehet purress' istuu, seisoo, loikoilevat pitkänään,
tuumailevat keskenänsä synkin mielin mietteitään.
Synkät ovat kaikkein kasvot, murhe otsat varjostaa,
huoli painaa kaikkein rintaa: sorrettu on isäinmaa;
tuumailevat, ettei heillä hyötyä oo matkastaan,
avuttomaks sorron alle jääpi kansa Suomenmaan.
Pentti Pouttu purress' istuu, purren laitaan nojautuu,
unta näkee, rinnastansa huokaukset tunkeutuu.
Yön hän valvoi, kuvaella koittain maansa kohtalon,
uneen vaipui vihdoin, ollen nukkuissaankin rauhaton.
Äkkiä hän havahtuupi, katseen tovereihin luo,
ylös nousee, kuunteleepi, mitä haastelevat nuo,
vihdoin keskusteluun tarttuu, lausuu äänin vakavin:
"Turhaan meni tämä matka, katos toivo viimeisin."
Turha oli avunpyyntö luona kuulun herttuan
'Itse taistelkaatte vastaan väkivaltaa sortajan,
itse pelastakaa maanne, kaikki miehen aseihin,
nuijikaatte kuoliaiksi kaikki huovit Flemingin.'"
"Siinä neuvo, siinä kaikki, mitä hältä Suomi saa;
sitä saamaan oli turha meidän Ruotsiin matkustaa;
neuvo, johon epätoivo meidät pakottanut ois:
talonpojat taisteluhun, vaikka turmion se tois."
"Unta näin mä äsken tuossa, veriunta kamalaa:
verissänsä virui kansa, verta vuoti Suomenmaa,
ruumiita mä meidän miesten maassa, hirsipuissa näin,
verivaino maamme halki riehui pohjoisehen päin."
"Itseäni julmimmasti kovan koston käsi löi:
vankilassa ruumistani syöpäläiset julmat söi,
tuskissani tulevaksi toivotin mä kuoleman,
kansaa auttamahan pyysin armahtavan Jumalan."
"Unet voivat totta tietää, usein harhaankin ne vie,
mutta kansallamme ompi tiedossa vain yksi tie;
viedä voi se turmiohon, viedä vapautehen,
taistelu sen alku ompi, loppua en tiedä sen."
"Taisteluun siis kaikki kansa, voittohon tai kuolohon;
joka isäinmaansa pettää, ompi kurja, kunnoton!
Elämäämme kallihimpi ompi onni isäinmaan,
edestä sen voittoon käymme taikka käymme kuolemaan."
"Kohta alkaa verileikki, niittää uhrit kuoleman;
aseita jos muit' ei saada, tartutahan nuijahan;
mutta kyllä pyssyt paukkuu, viikatteetkin vilkahtaa
taisteluhun käydessämme vastaan julmaa sortajaa."
"Taisteluhun valmistuupi Häme, Savo, Pohjanmaa,
urhojoukot kaikkialta huovein kimppuun samoaa.
Tieto menköön Flemingille, kulkekohon kautta maan:
'Iestä ei Suomen kansa koskaan siedä niskassaan!'"