Tänne rientäin joutukaatte
kaikki vapaamieliset;
orjina kyll' olla saatte,
pois nyt orjuus, kahlehet!
Missä enää vapautta
löytää joukoss' ihmisten?
Sitä vainotaan kuin sutta.
Taällä vain on suoja sen
luona täytten maljojen.
Tuskin enää miestä tapaa,
jok' ei pelkäis varjoaan.
Tääll' on mieli, kieli vapaa,
pelkoa ei laisinkaan.
Rinnat nousee, kuohuileepi,
aatteet kiitää lentohon;
vapaus vain vallitseepi.
Muuall' on hän koditon:
täällä hänen kotins' on.
Kuule ääntä vapahitten,
kuin se miehekkäästi soi!
Mutta mik' on kumppanitten?
Tuskin seisoa he voi.
Viinan orjiks vapaat vääntyy,
sammuu into tulinen:
vapaus selin heihin kääntyy,
eik' ees luona maljojen
viihdy joukoss' ihmisten.