Pois huolemme kaikki jo poistukohon:
vain riemua varten tää maailma on.
Niin paljon, niin paljon on riemuja maan;
ken hullu siis huolista huolisikaan?
Ken riemuita tahtoo, hän joutukohon
ja juokoon; jo pullomme puolillaan on.
Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa,
kun siksi vain juoda ja riemuita saa.
On joutuva viimeinkin kuoleman yö.
Se pullomme kaataa ja pirstoiksi lyö;
se pois meidät kantaapi riemuista maan.
Ei peljätä tarvis. Se tulkohon vaan!
Kyll' lienevät kuivia Tuonelan maat,
ja viiniä turhaan ehk' etsiä saat;
mut muistaa jos voinee: nyt riemuisna juo,
ja muistosi sielläkin riemuja luo!