Jo soi sun äänesi, leivonen,
vaikk' kylmä ilma on vallan.
Sä laulat kevättä toivoen
taas jälkeen yöllisen hallan.
Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät
ja lumen peitossa maamme,
iloiten ilmassa viserrät:
"Kevähän kohta me saamme!"
On uskos suuri, sä pienoinen!
Oi, jospa keskellä jäiden
vois tuloa toivoa riemuiten
keväisten lämpöisten säiden,
unohtain kauhua tyhjyyden
ja hallojen turmioita,
haaveilla paistetta päivyen
ja niittyjä vihannoita!