Nuolen laulu

Ukonvaaja ma oon, avaruuksien mies!
Yli maan, savun, pilvien syöksyn näin
iankaikkista, kaukaista määrää päin.
Minut tähtäsi korkea jousimies.

Yli maan, savun, pilvien kiitänyt näin,
kyvent' ilmasta iskenyt, leimuten,
siniliekkinä äärillä vahvuuden
ajan varrella on moni veljistäin.

Yön korppeihin on tuhatsilmäisiin
moni veljeni iskenyt matkallaan.
Tulinuoli on myös moni kaarestaan
alas syöksynyt jonnekin syvyyksiin.

Joka kerta, kun määränsä nuoli ties
joka kerralla maailma valkenee;
yön korppien lauma vapisee
joka kerta, kun ampuu jousimies.

Ihanin, kivun-autuas riemu on
yli maan, savun, pilvien kiitäväin
iankaikkista, kaukaista määrää päin
näin singahtaa kädest' auringon.