Lapsi ja kuollut äiti

Mihin kaikki ne mustat miehet äitini veivät?
Mihin äitini silmät ja äänen ja hymyn ne veivät?
Olen huutanut: äiti! ja äiti ei ole tullut -
ne mustat miehet ne häntä päästä eivät.

Monet kerrat tunnen kuitenkin, kuinka sa, kallis
mua, lastasi, katselet jostakin kaukaa, salaa.
Ja silmäni sulkien nään, miten luokseni äiti
taas hymyten, aurinkoisin otsin palaa.

Tulet yöllä, äiti, ja istut reunalla vuoteen,
et sanaa virka, mut silmiin katsot pitkään.
Minä tahtoisin käteesi tarttua, syliin nousta,
mut en uskalla, äiti, ja - - minne sä hävisitkään?

Isä vie minut kirkkomaalle ja sanoo hiljaa:
Laps, äiti on täällä, on kiven ja mullan alla.
- - Ei, ei, minä tiedän sen, et maass' ole, äiti,
olen tuntenut kasvosi kaukana taivahalla.

Pois äitini silmät ja äänen ja hymyn ne veivät,
ne mustat miehet - mutta mun äitini salaa
mua, lastaan, katselee ja mun luokseni, kallis,
taas hymyten, aurinkoisin otsin palaa.