Terve, terve, jouluaatto!
Suo toivoi äiti, taatto -
hartahammin - usko mua,
lapset odottivat sua.
Kello naksautti kuusi,
niin jo pieni Paavo huusi:
- Kukas tuolta kiipeää
rantatietä viertävää?
Lapset kaikki ikkunaan
heti lentää katsomaan,
näkivätkin selvästi,
kirkas kuu kun valaisi.
Etkö tuntis tulijata,
säkin suuren kantajata,
partasuuta ukkoa,
vanhaa sekä viisasta.
Heti ovi avattiin,
saliin vieras kutsuttiin,
saatiin lahjat loistavat,
viikunat ja omenat.
Ukko etsii lahjaa uutta,
lapset huutaa täyttä suuta:
- Mulle, mulle, ukkoseni,
anna parhain lahjasi!
Pieni Helmi hiljaisna
seisoo toisten takana
eikä pyydä laisinkaan
kunhan toiset saisi vaan.
- Kuka sinisilmä siellä
aivan lahjatonna vielä?
Lapsi, ah, sun sydäntäs!
Lausuu ukko älykäs.
- Etkö luule nähneheni
tästä ohi rientäissäni -
annoit lelus ainoisen
köyhän lapsen kätehen.
Niin, ja näinpä kerran vielä
kuinka kulkeissasi tiellä
sairaan linnun tapasit,
hellästi sen korjasit.
Lahjan sinun arvoisesi
lahjoittaa toinen sulle,
ota multa omaksesi
kultahelmet kaulallesi!